Kesän 2017 peliohjelmointileirien apuohjaajan blogi

Olen Kaneli Kalliokoski, opiskelen Ressun lukiossa kolmatta vuotta ja haaveenani on tulla matematiikan ja fysiikan opettajaksi sekä suorittaa luokanopettajan monialainen tutkinto. Niin lauta- kuin videopelitkin ovat lähellä sydäntäni ja ohjelmoinut olen silloin tällöin 11-vuotiaasta asti. Tänä kesänä toimin kolmen ohjelmointileirin apuohjaajana Kumpulassa.

Helsingin kaupungin ja Yliopiston yhteistyössä toteuttamilla leireillä käytetään ohjelmointikielistä helppoa ja graafista scratchia, jossa koodi tehdään yhdistelemällä koodipalikoita kuin legoja. Scratch on helppokäyttöisyytensä ansiosta loistava ohjelmointikieli innostamaan lapsia ohjelmoinnin ihmeelliseen maailmaan. Muutaman leiripäivän ohjelmaa haittasivat serveriongelmat, mutta ne eivät onneksi evänneet keneltäkään pelien valmistumista. Leiriläiset olivat kaikki mukavia, nuoremmat villimpiä ja vanhemmat rauhallisempia, mutta kaikki mukavia. Kaikkein parasta oli huomata kuinka lasten oma mielikuvitus pääsi valloilleen ja mitä ihmeellisimpien pelien parissa pääsi pohtimaan toteuttamistapoja ja lisäominaisuuksia. Erityisesti viimeisellä leirillä, joka ei ollut aloittelijaleiri, lasten omat peli-ideat olivat uskomattoman kekseliäitä. Eräs koodasi scratchillä käyttöjärjestelmää, joskin aika yksinkertaista sellaista, toinen koodasi pelin, joka loi maailman joka kerran sattumanvaraisesti uudestaan, kolmas teki tasohyppelypeliä ja neljäs ohjelmoi javalla pasianssia.

Ihmisenä, joka käyttää vapaapäivänsä mielummin opettajan apulaisena alakoulussa kuin kotona, työ oli minulle mielekästä, luontevaa ja helppoa. Oli hyvä tunne, kun pystyi oikeasti olemaan hyödyksi auttaessaan leiriläisiä. Työn parhaat puolet olivat ehdottomasti lapset. Heidän vilpitön kiinnostuksensa ja intonsa, mutta ennen kaikkea jatkuva kokeilunhalunsa on ihanaa seurattavaa. Edes ensimmäisen viikon pienet rasavillit eivät ärsyttäneet, koska oikeastaan meno oli aika lailla samanlaista kuin alakouluissakin. Tykkään ohjata, auttaa, opettaa ja vetää erilaisia leikkejä, joten on vaikea keksiä mikä työssä olisi edes voinut olla paremmin.

Kokonaisuudessaan kaikki kolme leiriviikkoa olivat aivan loistavat ja veikkaanpa muistelevani niitä lämmöllä tulevaisuudessakin. Suuri kiitos ohjaajille, leiriläisille ja Helsingin yliopiston kahviautomaatille, joka oli tukenani jokainen aamu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *