Linkin ja Pelitalon 2. ja 3. peliohjelmointileirien blogi  | 13.6. – 23.6.2016 |

 

Olen Taru Kauhajärvi – toimin apuohjaajana kolme viikkoa kolmella erilaisella leirillä Kumpulan kampuksella.

 

13.6. – 17.6.

Toisella viikolla oli Scratchin sijaan Javaa vähän vanhemmalla ikä porukalla. Viikko oli minulle hieman repaleinen huonon kuntoni vuoksi joka romahti heti leirin alussa, mikä oli sääli sillä olin odottanut kovasti Java koodausta.

Parin päivän poissaolon jäljiltä olin tipahtanut oppitunneista ja leiriläisten pelien koodinpätkät oli uusia minulle mikä esti minua auttamasta heitä kunnolla. Tauoilla koin itseni hieman hyödyttömäksi, sillä leiriläisillä oli omat aktiviteetit aina valmiina joten ainoa mitä keksin tehdä oli seurata yhteishaun tuloksia ja leiriläisten pelejä.

Pidin leiriläisistä ja itse leiristä – ne pari päivää jotka vietin töissä olivat mukavia, miinus loppupäivien huono-olotila sisäilman takia, mutta hyvillä mielin päätin leirin.

 

20.6. – 23.6.

Vika viikko taas Scratchia. Se on jo tutumpi kuin viikko sitten ja osasin neuvoa ehkä vähän paremmin kuin ensimmäisellä viikolla. Oli todella haastavaa yrittää kuunnella samaan aikaan vieressä selittävää leiriläistä kun samalla yritin raivo-lukea heidän koodinpätkiä ja yrittää selvittää mikä on homman nimi. Siinä ehtii nousta kylmä hiki otsalle “Osaanko auttaa sittenkään? Onkohan tämä nyt sitä luokkaa ettei minun vähäiset taidot riitä neuvomaan mitä tehdä?” On tosi kuumottavaa yrittää alkaa neuvomaan ja samalla miettiä onko itselläkään edes hajua mitä on meneillään samalla kun leiriläinen vieressä istuu toiveikkaana ja tottelee rauhallisesti miten neuvon.

Pari kertaa kun joku leiriläinen tuli ihan kysymään suoraan, että hei tuutko jeesaa, niin olin positiivisessa tilassa mutta kun kuulin missä minua tarvittiin, olisin halunnut liueta paikalta osaamattomuuteni vuoksi – tulit pyytämään apua, tulin, en osaakaan odota hetki haen apua vai yritetäänkö kaikkia mahdollisia keinoja, mites on? Varsinkin kun hermostuin aloin puhumaan itsekseni ja voivottelemaan todella epämääräisen kuuloisena mikä sai leiriläisen entistä enemmän sekavammaksi.

Tämä viikko oli myös todella raskas, sillä leiriläiset olivat nuoria ja omanlaisia Durasel paristoja joissa riitti virtaa kuin pieneen kylään. Erään asian opin tällä viikolla jos viime viikot ei sitä vielä minulle valaisseet: en osaa komentaa. En sitten yhtään.

Näen toki mitä tapahtuu ja haluan sanoa siitä mutta en kykene, sillä alan kyseenalaistamaan onko minulla tarpeeksi valtaa tehdä niin sillä minähän olen vain nuori apuohjaaja ja jos olisin mennyt sanomaan olisin ollut liian tiukkana. Toki riehumiseen on syytä puuttua ja sallittua sillä olenhan täällä heitä auttamassa, mutta vielä en ole siihen kykenevä, ehkä jos pari kertaa tekisin tällaista samankaltaista työtä olisin parempi siinä.

Nämä kolme viikkoa olivat todella mukavia ja opin todella paljon monesta asiasta: miten Java toimii ja miten sillä koodataan, miten käytetään eri komentoja Scratchissa, miten osaan tehdä töitä nuorten parissa…

Oli todella mukavaa vaikka hermoilin paljon ja koin todella paljon kiusaantuneita hetkiä, kiitos Linkille ja Pelitalolle että sain olla teidän mukana!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *